Nyt on selvitty juhannuksesta, ensimmäisestä sellasesta kotiutumiseni jälkeen. Vointini on ollut tähän asti ihan hyvä, tosin päiväkirjani kirjoitukset vaativat toteutumista. Jalkani ovat edelleen tönköt ja vähän kivuliaat. Johtuu siis nykyisestä taudistani, kuten jo edellisessä kirjoituksessani mainitsin.
En olisi kuvitellut terveenä, että tällainen tauti tulee osakseni. Tauti joka näyttäytyy toisille mörkönä, toisille uutena alkuna, kuten tähän asti itselleni. Tähän asti olen suhtautunut tähän positiivisin ja avoimin mielin ja yritän jatkaa samaa rataa.
Ja kun aiheena oli juhannus, niin se meni mukavasti rauhallisissa merkeissä. Tuli käytyä paikallisella ohjelmallisella torilla, syötyä uusia perunoita voin ja sillin kanssa ja saunottua ja uitua. Myös käytyä moikkaamassa sukulaisia. ...Myös käytyä pienen tovin jälkeen karaokessa laulamassa ja ajettua mukanani tulleet vanhempani ja tuttavamme kotio.
Tosin kotiutumiseni jälkeen meni noin pari kuukautta, kun olin vanhempieni mielestä ajokuntoinen. Myönnettäköön, että koska olen sinkku, ovat vanhempani tärkeässä osassa elämässäni, koska vietän viikonloppujani heidän kanssaan. ...Ja onneksi välissä on arkea, jotta emme tallo liian pahasti toistemme varpaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti