Viime kirjoituksessani mainitsin unelmieni toteutumisen päiväkirjani kirjoitusten kautta. Valitettavasti olen ollut liian aktiivinen ja innoissani asioiden toteutumisesta kirjoitusteni kautta, silläkin seurauksella, että minulla on ollut jo yksi huono päivä. Tukipilarini, eli eräs naapurini alkoi kyselemään lääkityksestäni ja vähän muustakin ja huomasi kasvojen piirteideni olevan kireät ja kalpeat. Onneksi hänellä on miehensä sukulaisen kautta kokemusta taudistani, joten tarpeen tullen voin siis luottaa häneen ja hänen seuraansa.
Samalla tuli siis opittua se, että koska vointi ei ole paras mahdollinen, on turha suunnitella suuria vielä tässä vaiheessa. Onneksi tilanne rauhoittui parin päivän juttutuokion aikana ja nyt olen ottanut rennommin. Tässä siis kirjailen tällä hetkellä jokaisen päivän huippuhetkiä ja jätän tulevaisuuden suunnitelmat sikseen. Toistaiseksi toiminut.
Sairauteni kautta olen tutustunut mielenterveyskuntoutumiskeskuksen kautta muutamiiin saman kokeneisiin kuntoutujiin ja saanut sitä kautta myös uusia tuttavuuksia. Itsellä on sovittuja tapaamisia viikon keskivaiheilla niin serkun kuin myös saman kokeneeseen kuntoutujaan. Liikaa en kuitenkaan viitsi suunnitella, koska rakastan myös omaa aikaani ja sitä, että ajatuksia voi vaihdella myös WhatsAppin kautta. Omalla ajallani tulen päiväkirjani kirjoittamisen lisäksi kirjoittaneeksi tätä blogia, yhteenvetoa omasta kuntoutumisestani ja ratkaisseeksi ristikoita. Olen myös orjallinen Kauniiden ja rohkeiden katsoja, jonka pitää mielellään joka päivä tai kahdesti viikossa katsoa niiden jakso. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti