Tähän asti on sairauteni kanssa mennyt ihan mukavasti. Ei alamäkiä, vaan aika tasaista vointia. Sana tasainen, todella kuvaa omaa olotilaa ja vointia. Aiemmin mainitsemani yksi huono päivä sai minut todellakin havainnoimaan tautini toisen puolen jo riittävän ajoissa.
Nyt siis on jo reilut 7 kuukautta siitä, kun sain psykoosikohtauksen ja ihan mukavasti menee. Sanotaanko näin, että tämä tauti kasvattaa pitkäjänteisyyttä, mikään ei tapahdu eikä etene hetkessä, vaan pienissä erin. Onneksi itsellä riittää kärsivällisyyttä kun huomaa ja havainnoi niitä asioita, jotka toimivat jo toivotulla tavalla. Itsellä ne liittyvät henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja kävelyyn. Nämä siis toimivat ja muita juttuja odotellessa.
Sanotaanko näin, että en olisi uskonut, miten paljon tämä tauti sairastunutta opettaa, mutta omalla kohdallani jossain määrin hyvässä mielessä. Sanotaanko näin, että jossain määrin elin ennen tätä tautiani jonkinlaisessa haavemaailmassa jossa tulin kuvitelleeksi juttelevani joidenkin ihmisten kanssa ajatuksen välityksellä. Nyt tiedän sen olleen harhaa joka johti tähän tautiini, jossa olen jo päässyt eroon äänien kuulemisesta. Yhdelle osastolla olleelle samanaikaiselle potilaalle kommentoin jo olotilaani palapelinä, jossa alkaa olemaan jo reunapalat kohdillaan ja joitakin paloja jo keskustassa. Luin tuon kuvauksen jostakin kirjasta, eli en ota kunniaa käyttää sitä omalla nimelläni. Hyvin siis menee tähän asti. Seuraavalla kerralla lisää kuulumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti