Viime kirjoituksessani kerroin oppivani paljon tämän sairauden myötä, se pitää paikkansa. Aiemmin tulin kouhottaakseni liikaa asioiden parissa, jotka eivät olleet minun juttujani. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin pettynyt mm. tähän asti suorittamiini ammatteihin ja kursseihin, joita olen suorittanut. En todellakaan. Nyt osaan arvostaa niitä täysin uudella tavalla.
Minulla on vielä tauti, josta vain pieni osa paranee kokonaan. Minä aion olla edelleen yksi noista harvoista onnellisista ja tiedän jotain siitä, miten se onnistuu. Aiemmin olen useasti kertonut kirjoittavani kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaa ja voin sanoa, että listaamalla asioita, joista pidän, pystyn nujertamaan tämän taudin. Alku on jo hyvässä käynnissä ja ilman tuota alkua, minun olisi vaikeaa kirjailla tätä blogia samoin kuin tehdä monta muuta asiaa.
Tuon kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjani ansiosta minulla on yksi uusi harrastus, ristikoiden teko, vaikkakin vastauksia apuna käyttäen. Tämä ja päiväkirjan kirjoitus kasvattavat sanavarastoani entisestään, kuin myös kirjojen ja lehtien lukeminen. Viime päivinä olen huomannut tekeväni muutamat päivittäiset askareet alusta loppuun asti ilman helppoja ja korvaavia ratkaisuja kuten esim. hampaiden pesu harjalla, ei Läkerol- pastilleilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti