Kotiuduttuani osastoilta olen väliin ehkä liikaakiin kiinnittänyt huomiota Skitsofreniani oireisiin ja siihen, että puhetta ei alkuun tullut kyllä ja ei sanoja ihmeemmin, mutta nykyään pystyn käymään joitakin pitempiäkin keskusteluja ja pysymään asiassa. Unet tosin ovat osastolta pääsyni jälkeen olleet unilääkkeiden ja kaakaon juomisen varassa.
Verratessani nykyistä oloani kotiuttamisen jälkeen, minusta tuntuu todellakin siltä, että olen aika hyvin tautini päällä. Helppoa se ei ole ollut näkökykyni väliaikaisen puuttumisen ja kanhelan liikkumisen ja sen takia, koska välillä olen kokenut myös päiväkirjan kirjoittamisen hankalaksi. Kuten jo mainitsin, päiväkirja oli minulle tärkeä väline myös osastolla ollessani, tosin oikeanlaisen kirjoitusasun löytäminen kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaani oli sekin oma hankaluutensa. Nykyään itsellä on erinomainen ja toimiva kirjoitusasu.
Mutta vielä tähän tautiini ja muihin oireisiini. Ensimmäisenä tulee mieleen keskittymiskyky ja sen puuttuminen ja itsensä hakeminen. Tunsin nimittäin olevani alussa aina liikkeessä. Piti koko ajan olla tekemässä jotakin. Osastolla ollessani sain hoidettua tätä puoltani väliin pelaamalla korttia, kirjoittamalla päiväkirjaani, värittämällä mindfulnes- värityskirjaa, kuuntelemalla musiikkia tai kutomalla villasukkaa. Jälkimmäisellä osastolla ollessani tulin saaneeksi kudottua myös terapiasukan, yhden valmiin sukan ilman paria, mutta valmiin sellaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti