Jotkut ehkä miettivät, miksi minä haluan kertoa sairaudestani josta toiset haluavat vaieta. Olenko ihan hölmö ja mitä, jos tätä lukee myös minut tuntevat ihmiset. Noh nyt tulee katsastettua myös se, kuinka moni tuttavistani osaa yhdistää minut tähän blogiin.
Toden totta viime joulun alla 2015 sain psykoosikohtauksen, jonka seurauksena vietin kolme kuukautta osastolla hoidettavana, jossa sain diagnoosikseni skitsofrenian. Alkuun olin joiltain osin pelokaskin, joten lääkepitoisuuksia tuli nostettua myös sillä seurauksella, että näkökykyni oli lähteä. Onneksi niin ei käynyt ja silmäpohjanikin ovat edelleen hyvässä kunnossa.
Kahdella osastolla ollessani minulle tärkeitä asioita oli koko hoitoaikanani musiikki ja päiväkirja. Kirjoitin voinnistani koko hoidossaoloaikanani ja päiväkirjani oli väline minun ja hoitajieni välillä. Ensimmäisellä osastolla taas oli piano, jota tuli soiteltua päivittäin ja välillä kuunneltua musiikkia. Sitä kautta hoitajat olivat täysin selvillä voinnistani ja ajatuksistani. Yksi ja sama päiväkirja toimi kahdella eri osastolla, joista jälkimmäisessä olin kuntoutumassa intensiiviryhmissä. Näkökykyni menettämisen takia minulle vaihdettiin toimivampi lääkitys, jonka ansiosta olin loppuvaiheilla hyvinkin aktiivinen ryhmiin osallistuja.
Tässä on siis kulunut jo kolme kuukautta kun minut kotiutettiin ja edelleen kirjoitan päiväkirjaani, tosin kotiutumiseni jälkeen tulin erottaneeksi vointipäiväkirjani ja kiitollisuus- ja onnellisuusosiot erikseen. Kumpaakin tulee edelleen kirjailtua aktiivisesti. Toinen vaan toteutuu myös tässä ja tosin toinen jää omaksi henkilökohtaiseksi omaisuudekseni.
Edelleen musiikki on minulle tärkeä asia ja elementti. Tässä blogissani tuon joitakin suosikkikappaleitani esille, jotka löytyvät omalta Spotify- listaltani jota kuuntelen päivittäin samalla kun kirjailen kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaani. Toivottavasti näistä on iloa myös tämän blogin lukijoille. Ja perimmäinen syyni tälle blogille on se, että toivon esimerkeistäni ja ajatuksistani oleva hyötyä myös muille, kuten jo aiemmassa lyhyessä pätkässäni olen tuonut ilmi. Samalla tämä toimii itseni kohdalla yhtenä terapiakeinona. Yritän siis mahdollisimman avoimin mielin kirjoittaa tätä ja jakaa ajatuksiani sairaudestani, jota minä tunnun tällä hetkellä hallitsevan kohtuullisen hyvin. Olen ottanut tavoitteekseni parantua tästä sairaudestani kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti