Hiljaa hyvä tulee

Viime kirjoituksessani kerroin oppivani paljon tämän sairauden myötä, se pitää paikkansa. Aiemmin tulin kouhottaakseni liikaa asioiden parissa, jotka eivät olleet minun juttujani. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin pettynyt mm. tähän asti suorittamiini ammatteihin ja kursseihin, joita olen suorittanut. En todellakaan. Nyt osaan arvostaa niitä täysin uudella tavalla.

Minulla on vielä tauti, josta vain pieni osa paranee kokonaan. Minä aion olla edelleen yksi noista harvoista onnellisista ja tiedän jotain siitä, miten se onnistuu. Aiemmin olen useasti kertonut kirjoittavani kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaa ja voin sanoa, että listaamalla asioita, joista pidän, pystyn nujertamaan tämän taudin. Alku on jo hyvässä käynnissä ja ilman tuota alkua, minun olisi vaikeaa kirjailla tätä blogia samoin kuin tehdä monta muuta asiaa.

Tuon kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjani ansiosta minulla on yksi uusi harrastus, ristikoiden teko, vaikkakin vastauksia apuna käyttäen. Tämä ja päiväkirjan kirjoitus kasvattavat sanavarastoani entisestään, kuin myös kirjojen ja lehtien lukeminen. Viime päivinä olen huomannut tekeväni muutamat päivittäiset askareet alusta loppuun asti ilman helppoja ja korvaavia ratkaisuja kuten esim. hampaiden pesu harjalla, ei Läkerol- pastilleilla.

Jaksaa, vai jaksaako?

Tähän asti on sairauteni kanssa mennyt ihan mukavasti. Ei alamäkiä, vaan aika tasaista vointia. Sana tasainen, todella kuvaa omaa olotilaa ja vointia. Aiemmin mainitsemani yksi huono päivä sai minut todellakin havainnoimaan tautini toisen puolen jo riittävän ajoissa.

Nyt siis on jo reilut 7 kuukautta siitä, kun sain psykoosikohtauksen ja ihan mukavasti menee. Sanotaanko näin, että tämä tauti kasvattaa pitkäjänteisyyttä, mikään ei tapahdu eikä etene hetkessä, vaan pienissä erin. Onneksi itsellä riittää kärsivällisyyttä kun huomaa ja havainnoi niitä asioita, jotka toimivat jo toivotulla tavalla. Itsellä ne liittyvät henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja kävelyyn. Nämä siis toimivat ja muita juttuja odotellessa. 

Sanotaanko näin, että en olisi uskonut, miten paljon tämä tauti sairastunutta opettaa, mutta omalla kohdallani jossain määrin hyvässä mielessä. Sanotaanko näin, että jossain määrin elin ennen tätä tautiani jonkinlaisessa haavemaailmassa jossa tulin kuvitelleeksi juttelevani joidenkin ihmisten kanssa ajatuksen välityksellä. Nyt tiedän sen olleen harhaa joka johti tähän tautiini, jossa olen jo päässyt eroon äänien kuulemisesta. Yhdelle osastolla olleelle samanaikaiselle potilaalle kommentoin jo olotilaani palapelinä, jossa alkaa olemaan jo reunapalat kohdillaan ja joitakin paloja jo keskustassa. Luin tuon kuvauksen jostakin kirjasta, eli en ota kunniaa käyttää sitä omalla nimelläni. Hyvin siis menee tähän asti. Seuraavalla kerralla lisää kuulumisia.

Uusia alkuja taudin aikana

Viime kirjoituksessani mainitsin unelmieni toteutumisen päiväkirjani kirjoitusten kautta. Valitettavasti olen ollut liian aktiivinen ja innoissani asioiden toteutumisesta kirjoitusteni kautta, silläkin seurauksella, että minulla on ollut jo yksi huono päivä. Tukipilarini, eli eräs naapurini alkoi kyselemään lääkityksestäni ja vähän muustakin ja huomasi kasvojen piirteideni olevan kireät ja kalpeat. Onneksi hänellä on miehensä sukulaisen kautta kokemusta taudistani, joten tarpeen tullen voin siis luottaa häneen ja hänen seuraansa.

Samalla tuli siis opittua se, että koska vointi ei ole paras mahdollinen, on turha suunnitella suuria vielä tässä vaiheessa. Onneksi tilanne rauhoittui parin päivän juttutuokion aikana ja nyt olen ottanut rennommin. Tässä siis kirjailen tällä hetkellä jokaisen päivän huippuhetkiä ja jätän tulevaisuuden suunnitelmat sikseen. Toistaiseksi toiminut.

Sairauteni kautta olen tutustunut mielenterveyskuntoutumiskeskuksen kautta muutamiiin saman kokeneisiin kuntoutujiin ja saanut sitä kautta myös uusia tuttavuuksia. Itsellä on sovittuja tapaamisia viikon keskivaiheilla niin serkun kuin myös saman kokeneeseen kuntoutujaan. Liikaa en kuitenkaan viitsi suunnitella, koska rakastan myös omaa aikaani ja sitä, että ajatuksia voi vaihdella myös WhatsAppin kautta. Omalla ajallani tulen päiväkirjani kirjoittamisen lisäksi kirjoittaneeksi tätä blogia, yhteenvetoa omasta kuntoutumisestani ja ratkaisseeksi ristikoita. Olen myös orjallinen Kauniiden ja rohkeiden katsoja, jonka pitää mielellään joka päivä tai kahdesti viikossa katsoa niiden jakso. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.