Vuoden vaihteen terveisiä

Vuosi vaihtuu taas ja hyvissä merkeissä. Pidemmittä puheitta asiaan.

Viime kirjoituksen jälkeen olen aloittanut ajatusleikin päiväkirjani sivuilla. Ensin alkuun kuvittelen The Secret- Salaisuuskirjan sivuilla esiintyvien mindfullnessopettajien toimivan opettajinani kiitollisuuden aiheiden kirjoittamisessa ja toisekseen kuvittelen kirjoittavani toiveeni heille toteutuneeksi. Alkuun taudin myötä tuntui siltä, että minun mielessäni oli jatkuvasti vauhti päällä, mutta kun sitä on harjoittanut enemmän, vauhti on rauhoittunut.

On siitä ollut ainakin se hyöty, että tulee koko ajan vähemmän kiinnitettyä huomiota taudin oireisiin, vaan enemmänkin keskitettyä ajatus siihen, että nauttii toiveiden toteutumisesta. Kieltämättä kaikkea pientä onkin alkanut tapahtumaan ja toteutumaan. Ja mitä tulee korujen vaikutuksiin, niin olen edelleen onnistunut välttämään flunssan ja myös korujen ansiosta saan nauttia toiveideni toteutumisesta.

Tässä nämä terveiset teille blogini lukijat. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019 teille kaikille.

Lisää yhteenvetoa vointini paranemisesta

Yksi kaverini neuvoi minua kirjoittamaan siitä miten tauti on muokannut minua ja vaikuttanut ajatuksiini. Siispä siinä aihetta tähän kirjoitukseen.

Ja pidemmittä puheitta aiheeseen. Osastolla ollessani alussa yritin kieltää tautini, mutta mitä enemmän olen tautini kanssa työskennellyt olen koko ajan ollut paremminkin sinut tautini kanssa, on kuin uusi elämä olisi alkanut ja on aika työstää uutta minää. Helpommin se on onnistunut päiväkirjaani kirjoittamalla, kuuntelemalla musiikkia ja viimeisten kahden kuukauden aikana lukemalla Rhonda Byrnen kirjoja.

Kuten olen jo aiemmin todennut, niin päiväkirjan kirjoitusasu on muuttunut sitä mukaa kun olen oppinut tuntemaan itseäni ja ajattelutapaani paremmin. Sama pätee myös musiikin suhteen. Ensin tuli aloitettua Technomindin mieltä ja ajatusta ärsyttävästä musiikista ja siitä siirryttyä kuuntelemaan new age- tyylistä musiikkia ja klassista. Viime kirjoituksen jälkeen on tullut siirryttyä kuuntelemaan new agea, poppia, rockia ja iskelmää sisältävää musiikkilistaa.

Olen huomannut Rhonda Byrnen kirjojen antavan vinkkejä unelmaelämään ja siihen miten keskittyä enemmän paranemiseen kuin sairauteen ja siihen olen koko ajan tähdännytkin, mutta nyt paremmilla työkaluilla. Myös olen huomannut magneettikoruilla olevan hyötyä paranemisessani, olen nimittäin ollut terveenä tänä syksynä. Tässäpä tätä vointini puimista tällä kertaa.

Vointini paranemisesta

Viime kirjoituksesta on taas aikaa ja useammat teistä lukijoista on varmasti odottanut uusia kuulumisia, joten tässä niitä tulee. Ja pidemmittä selityksittä taas asiaan.

Alkukesän työtoiminta ja työtoiminta ylipäänsä teki minulle sen, että töiden jälkeen olin väsynyt ja nukuin päiväunia. Sen lisäksi minulla oli vielä töiden loppumisen jälkeen kiire toteuttaa unelmiani ja toiveitani, että heinäkuusta alkanut loma auttoi minua nollaamaan kiireitäni. Kesän aikana tulin myös tutustuneeksi muutamaan mieheen, joiden kanssa tulee edelleen lähes päivittäin viesteiltyä.

Kesän aikana tuli myös musiikkityyli taas vaihdettua. Yli 20 omasta Spotify- listasta löytyikin sopivaa musiikkia. Tällä kertaa minulle kelpasi Namasteen musiikkia sisältävä soittolista jota edelleen kuuntelen.

Kesän kiireen nollaus on auttanut minua keskittymään niihin asioihin, joita tykkään tehdä, vaikkakin niitä ei vielä niin kauheasti olekaan. Tilannetta on auttanut myös magnetisoidun veden juonti, joka on auttanut minua vähentämään makean syömistäni, tosin viikonlopuille olen suonut itselleni päiväkahville Kismet- patukoiden nauttimisen.

Täytyy myöntää, että vielä kesän aikana olen pitänyt päivärutiineitani itsestäänselvyyksinä, mutta nyt syksyn alussa niistä on tullut tärkeä osa päivittäistä elämääni. Unirytmin kanssa on vielä ongelmaa, mutta uskon, että kyllä sekin siitä, kun ei stressaa asioita. Nyt syksyn alussa alotin taas sauvakävelylenkit tauon jälkeen, koska aiempi mässäys on tehnyt tehtävänsä ja kuntokin jossain määrin rapistunut. Tavoitteena on aloittaa myös joogaaminen ennen joulua, niin tulee hoidettua kuntoa niin vanhempieni luona kuin asunnollanikin. Mutta tässä taas näitä kuulumisia. Toisen kerran taas lisää.

Miten voin taas pienen tovin jälkeen

Viime kirjoituksestani on aikaa joten on taas aika kirjoitella voinnistani ja suunnitelmistani. Ja pidemmittä selityksittä asiaan.

Kirjailen edelleen kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaani, koska olen edelleen huomannut sen parantavan keskittymiskykyäni ja muistiani, mutta myös päivittäistä vointiani. Nykyään siihen tulee kirjailtua päivittäiset toimet joista olla kiitollinen, kuin myös tulevat toiveet. Vointini paraneminen on myös mahdollistanut sen, että väliin tulee kuunneltua myös rokkia ja iskelmää samalla kun kirjailen päiväkirjaani aiemman new age tyylisen musiikin lisäksi. Keskittymiskykyni paranemisen huomaan mm. siinä, että minun on nykyään helpompi suunnitella tulevaa ja muistini siinä, että toteutan aiempaa useammin suunnitelmiani.

Vointiani on avittanut myös jatkuva magneettiterapiakorujen käyttö, joiden käyttö lisää verenkierron aktivoinnin lisäksi mielihyvähormonia. Olen aiempaa tyytyväisempi tekemisiini ja suunnitelmiini ja nautin aiempaa enemmän uusien toiveiden ja tavoitteiden suunnittelusta. Näin huomaan myös vointini paranevan viikottain.

Ja mitä muuhun elämääni tulee, niin näillä näkymin pääsen mahdollisesti syksyllä askelta lähemmäksi lempityötäni hoitoalalla; pääsen vetämään kiitollisuusryhmää mielenterveyskuntoutujille ja yksinäisille. Tämä on lähempänä työtäni mielenterveyspuolella johon olen jo hoitoalan opintojeni aikaan tähdännyt, tosin olen kokenut nyt kevään aikana, että se ei toteudu työtoiminnan kautta, jonka olen kokenut painottuvan vammaisiin ja vanhuksiin ja heidän parissa toimimiseen. Syksyllä on tarkoitus vaihtaa kuvioita ja ryhmän ohjaamisen lisäksi on tarkoitus painottaa oma toiminta taudista lähempään kuntoutumiseen mielenterveyskeskuksen päivätoiminnassa ja muistiyhdistyksen tapaamisissa käymällä. Ja mitä muihin aktiviteetteihin tulee, niin jatkan varmasti lenkkeilyä yhden naispuolisen ihmisen kanssa ja kahvittelua toisen naispuolisen ihmisen kanssa, joihin tutustuin mielenterveyskeskuksen päivätoiminnan kautta. Mutta tässä tätä tarinaa tällä kertaa.

Lisää yhteenvetoa voinnistani

Viime kirjoituksesta on aikaa, joten yritän kirjoittaa tässä taas tiivistä tekstiä voinnistani. Ja pidemmittä puheitta asiaan.

Olen edelleen kirjoitellut kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaa päivittäin ja huomannut sen kirjoittamisen edes auttavan vointiani entisestään. Ensinnäkin viime kirjoituksen jälkeen olen huomannut ajatusteni toimivan automaattiohjauksella, johon olen huomannut kirjoittamisen auttavan. Minun on tällä hetkellä jollain tasolla helpompi suunnitella ja toteuttaa joitakin päivittäisiä askareita, vaikka toisinaan ne tapahtuvatkin suunnittelematta. Myös musiikin kuuntelu näyttelee pääosaa vointini paranemisessa. Kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjani kirjoitusasu on kuitenkin muuttunut vointini mukaan ja nyt olen kiinnittänyt huomioni kirjoitukseni kautta asioiden tuntemiseen.

Olen edelleen työtoiminnassa, jossa kokoonpano ja pakkauspuoli on vaihtunut vammaisten päivätoiminnassa avustamiseen. Olen huomannut työnteon motivoivan minua parantumisessani entuudestaan, jota teen tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa aiemman kahden tilalla. Jotkut päivärutiinit etsivät kuitenkin aikaa ja toteutusta.

Työnteon lisäksi käyn edelleen säännöllisesti Mielenterveystoiminnan päiväkeskuksessa ja mielenterveysyhdistyksen viikkotapaamisissa, jossa yksi suosikkipuuhani on Skipbon pelaaminen. Korttia tulee edelleen pelattua myös naapurirapun rouvan kanssa. Paranemaan päin ollaan siis menossa.

Yhteenvetoa voinnistani

Päästessäni osastolta luulin jaksavani yhtä ja toista, oloni oli varsin rauhaton. Sen lisäksi kiinnitin liiaksikin huomiota sairauteni vaiheisiin. Osastolla ollessani pidin oloani parantavaa kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaa, jota jatkoin kuntoutuessani kotona.

Päiväkirjan kirjoitus tosin koitui välillä haasteelliseksi, ainakin musiikin kohdalla jota kuuntelin joka kerta päiväkirjaani kirjoittaessani musiikin ollessa alkuvaiheessa mm. rockia ja poppia. Musiikkivalintani kun huomasin lisäävän äänien kuulumista osastollaolon jälkeen ja juurikin niistä halusin päästä jo heti alkuvaiheessa eroon.

Musiikki tuli siis vaihdettua new age, klassiseen ja mantramusiikkiin, joka koitui hyväksi valinnaksi. Tosin vaikka musiikki toimi, oli kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjan kirjoitus välillä haasteellista mieli ja aivot kun eivät alussa suostuneet yhteistyöhön. Alku vaati siis päivittäisiä aivosolujen aktivoimista ja kolme tuntisia kirjoitustuokioita, jotka ovat tuottaneet toivottoja tuloksia ja voinnin parantumista myös muiden hoitajien näkökulmasta.

Päiväkirjan kirjoituksen rinnalla ovat olleet kortin peluutuokiot niin mielenterveyskuntoutujien keskuksessa, niin erään naapurirapun rouvan kuin myös sukulaisten kanssa. Viimeksi mukaan on tullut kahtena päivänä toteutettu työtoiminta paikallisella työvalmennussäätiöllä.

Ruokailuissani olen pitänyt kiinni tarkoista ruoka-ajoista vaikka syönti on ollut asunnollani joko pizzaa tai nuudeleita tai jotain muuta. Toisin on ollut lapsuudenkodissani jossa olen viettänyt viikonloppuni. Makeanhimoa on ollut, mutta kirjoitukseni on auttanut lieventämään sitä.

Kirjoituksesta on ollut minulle todella iso apu, koska sen avulla olen pystynyt kohtaamaan tautini huonon puolen joka kerta ja saanut itseäni siitä etäälle. Sen lisäksi se on todellakin lisännyt normaalia aivotoimintaani kuin myös asioiden käsittelyä tunteiden ja muun osalta. Kirjoittamisen avulla olen saanut hoidettua rauhatonta olemustani ja mieleni kiinnittymään enemmän huomiota päivittäisiin onnistumisiin ja hyvään oloon kuin välillä tapahtuneisiin epäonnistumisiin. Tässä tätä yhteenvetoani tällä hetkellä.