Hei taas blogini lukijat ja asiaan. Vuoteni on alkanut positiivisissa merkeissä siinä määrin että elän vapaana entisistä negatiivisista kuvioista, ihmissuhteista ja muusta. Siinä kun on ollut yksi syy sairastumiselleni.
No nyt minulle on edelleen muokkaantunut päiväkirjaani sellainen kirjoitusasu, jota toteuttamalla tilaan ja vedän puoleeni omavaltaisia asioita jotka ovat minua varten ja joiden parissa tiedän viihtyväni. Ne ovat asioita, ilmiöitä, tavaroita, ihmisiä ja kaikkea muuta joiden tilaamisen teen itse ilman muiden päätäntävaltaa, koska minä tiedän itse tälläkin hetkellä mitkä ovat minua koskettavia juttuja.
Olen huomannut muidenkin jakavan ajatuksiaan, mutta kun tautini paraneminen on tapahtunut kuin sipulin kerroksien kuoriminen ovat tavoitteeni ja unelmani saaneet toisia enemmän vahvempaa kiintymistä. Kaksi asiaa ovat kuitenkin pysyneet kärjessä; musiikin kuuntelu ja päiväkirjan kirjoittaminen. Muihin keskittyminen on tapahtunut aaltoina ja sen aikaisen voinnin mukana tuomina keskittymiskohteina. Tämän takia muilta saatu palaute ja ideat ovat olleet yhtä ja samaa puuroa joka minun on tarvinnut selvittää.
Harmi, että minusta tuntuu siltä, että minua hoitaneet ihmiset ja jotkut tuttava- ja sukulaispiireissä ovat laittaneet minut johonkin tiettyyn muottiin. Jos asiat eivät toteudu tietyssä ajassa heidän mieleisellä tavalla ei niitä kannata toteuttaa millään muullakaan tavalla. Minä olen yksilö ja tämän sairauden paraneminen on toteutunut minulle sopivalla itseäni kuuntelevalla tavalla. En halua olla kenellekään ilkeä, mutta jos paranemiseni tyyli ei jotakuta ilahduta, niin se on jonkun muun ongelma. Minä kuuntelen itseäni ja omaa vointiani.
