Hei taas blogini lukijat. Ja kuten tapa on, menen pidemmittä selvittelyittä taas asiaan.
Kuten jo viime kertainen kirjoitus antoi suuntaa, pystyn nyt suunnittelemaan elämääni eteenpäin antamalla aikaa eri askareille, mutta myös havainnoimaan ja ajattelemaan mitä tekemällä saan toiveeni toteutumaan. Ja vaikka tämä jälkimmäinen kirjoitustapa onkin vielä alussa, pitää se taudin oireet edelleen aisoissa samalla kun tuottaa hyvää mieltä.
Olo jotenkin rentoutuu kun ei tule panikoitua asioiden tapahtumisen suhteen. Myös arkiaskareiden teko helpottuu, kun ei nykyään tule panikoitua päiväkirjan kirjoittamisen suhteen. Eli pystyn nykyään antamaan itselleni armoa sen suhteen, että joinain päivinä ei tule kirjoitettua niin paljon asioita päiväkirjaan kun yleensä. Eli jos on jotain muuta ohjelmaa kuten mökkeilyä tai muuta yhdessä oloa sukulaisten kanssa, kaupassa käyntiä, sauvakävelyä tai jotain muuta, muu toiminta voittaa. Tykkään nykyään tehdä sauvakävelylenkkejä ollessani vanhempieni luona aina kun sää sallii.
Ja kuten jo mainitsin, pystyn nykyään antamaan aikaa tietyille askareille, suunnittelemaan päivieni tapahtumia, mutta myös miettimään toimintaani mitä tekemällä toivon asioiden ja unelmien tapahtuvan. Se tuntuu antavan minulle toteutumisen hetkiä jolloin pystyn lehtien lukemisen lomassa lukemaan myös kirjoja joita haluan lukea. Nautin siis edelleen minulle tulevien lehtien lukemisesta, mutta pystyn ja uskon pystyväni lukemaan myös kirjoja joita haluan lukea. Ja asiasta toiseen. Tervehtymiseni ansiosta pystyn nykyään käsittelemään sairauteni taustoja ja syitä sairastumiselleni, mutta myös aiemmin tekemiäni valintoja elämässäni. Hyvä suuntani siis jatkuu edelleen.
