Viime kirjoituksestani on aikaa joten on taas aika kirjoitella voinnistani ja suunnitelmistani. Ja pidemmittä selityksittä asiaan.
Kirjailen edelleen kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaani, koska olen edelleen huomannut sen parantavan keskittymiskykyäni ja muistiani, mutta myös päivittäistä vointiani. Nykyään siihen tulee kirjailtua päivittäiset toimet joista olla kiitollinen, kuin myös tulevat toiveet. Vointini paraneminen on myös mahdollistanut sen, että väliin tulee kuunneltua myös rokkia ja iskelmää samalla kun kirjailen päiväkirjaani aiemman new age tyylisen musiikin lisäksi. Keskittymiskykyni paranemisen huomaan mm. siinä, että minun on nykyään helpompi suunnitella tulevaa ja muistini siinä, että toteutan aiempaa useammin suunnitelmiani.
Vointiani on avittanut myös jatkuva magneettiterapiakorujen käyttö, joiden käyttö lisää verenkierron aktivoinnin lisäksi mielihyvähormonia. Olen aiempaa tyytyväisempi tekemisiini ja suunnitelmiini ja nautin aiempaa enemmän uusien toiveiden ja tavoitteiden suunnittelusta. Näin huomaan myös vointini paranevan viikottain.
Ja mitä muuhun elämääni tulee, niin näillä näkymin pääsen mahdollisesti syksyllä askelta lähemmäksi lempityötäni hoitoalalla; pääsen vetämään kiitollisuusryhmää mielenterveyskuntoutujille ja yksinäisille. Tämä on lähempänä työtäni mielenterveyspuolella johon olen jo hoitoalan opintojeni aikaan tähdännyt, tosin olen kokenut nyt kevään aikana, että se ei toteudu työtoiminnan kautta, jonka olen kokenut painottuvan vammaisiin ja vanhuksiin ja heidän parissa toimimiseen. Syksyllä on tarkoitus vaihtaa kuvioita ja ryhmän ohjaamisen lisäksi on tarkoitus painottaa oma toiminta taudista lähempään kuntoutumiseen mielenterveyskeskuksen päivätoiminnassa ja muistiyhdistyksen tapaamisissa käymällä. Ja mitä muihin aktiviteetteihin tulee, niin jatkan varmasti lenkkeilyä yhden naispuolisen ihmisen kanssa ja kahvittelua toisen naispuolisen ihmisen kanssa, joihin tutustuin mielenterveyskeskuksen päivätoiminnan kautta. Mutta tässä tätä tarinaa tällä kertaa.
