Viime kirjoituksesta on aikaa, joten yritän kirjoittaa tässä taas tiivistä tekstiä voinnistani. Ja pidemmittä puheitta asiaan.
Olen edelleen kirjoitellut kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjaa päivittäin ja huomannut sen kirjoittamisen edes auttavan vointiani entisestään. Ensinnäkin viime kirjoituksen jälkeen olen huomannut ajatusteni toimivan automaattiohjauksella, johon olen huomannut kirjoittamisen auttavan. Minun on tällä hetkellä jollain tasolla helpompi suunnitella ja toteuttaa joitakin päivittäisiä askareita, vaikka toisinaan ne tapahtuvatkin suunnittelematta. Myös musiikin kuuntelu näyttelee pääosaa vointini paranemisessa. Kiitollisuus- ja onnellisuuspäiväkirjani kirjoitusasu on kuitenkin muuttunut vointini mukaan ja nyt olen kiinnittänyt huomioni kirjoitukseni kautta asioiden tuntemiseen.
Olen edelleen työtoiminnassa, jossa kokoonpano ja pakkauspuoli on vaihtunut vammaisten päivätoiminnassa avustamiseen. Olen huomannut työnteon motivoivan minua parantumisessani entuudestaan, jota teen tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa aiemman kahden tilalla. Jotkut päivärutiinit etsivät kuitenkin aikaa ja toteutusta.
Työnteon lisäksi käyn edelleen säännöllisesti Mielenterveystoiminnan päiväkeskuksessa ja mielenterveysyhdistyksen viikkotapaamisissa, jossa yksi suosikkipuuhani on Skipbon pelaaminen. Korttia tulee edelleen pelattua myös naapurirapun rouvan kanssa. Paranemaan päin ollaan siis menossa.
